Päivä 2/Day 2, keskiviikko 22.11.2023 ja ensimmäiset tapaamiset ja työpaikkavierailu.

Alkuperäinen ajatus oli, että kirjoittelen tänne jokaisen päivän päätteeksi, mutta aikaeron, matkaväsymyksen ja muun päivän toiminnan takia, kirjoittelen tänne nyt kuitenkin aamuisin, ennen kuin uusi päivä saa uudet pyörät kunnolla alleen. 

Noniin, aloitetaanpa.

Eilen oli siis päivä nro 2.

Aamulla heräsin jo klo 5.00.

Kyllä tuli yö nukuttua sikeästi, mutta illalla kaaduin sänkyyn suihkun jälkeen ja sammuin kuin saunalyhty myrskyssä. En muista milloin olisin ollut noin väsynyt, ettei ajatuksetkaan enää pelittänyt.

Klo 6.00 aamupalalle, katsomaan mitä hotellin buffettipöydässä olisi tarjolla. Aika samoja juttuja, mitä kotonakin hotelleissa. Hedelmiä, tuoremehua ja mikä parasta hyvää kahvia ja sitä tulikin juotua kolme kupillista.

Kokki paistoi ravintolan puolella erilaisia versioita kananmunista, mitä vain asiakas tilasikin.

Istuin lähellä katua sijaitsevan pöydän viereen, jossa oli pleksi ikkunana. Hetken päästä paikalle pleksin taakse saapui mies, joka näytti käsivarttaan, johon oli piikitetty jo useamman kerran neulan kanssa, piikeistä oli tullut iso tulehtuneen näköinen alue ja mustelmia. Mustelmien päällä roikkui höllästi laastari, hän näytti laastaria ja sanoi jotain espanjan kielellä. Rahaa huumeisiin, uskoisin näin.

, Kello 9.00 alkoi oman väen kesken tapaaminen, jossa kävimme kalenteria lävitse ja päivän ohjelmaa.

Kymmenen aikaa saapuivatkin jo vieraat.

Kuuntelimme tulkkien avustuksella Hiller Hernandezin esityksen Kolumbialaisesta ammattiyhdistysliikkeestä ja uudistuksista, jota vasemmistolainen presidentti on ajamassa kolumbialaiseen työelämäkenttään, kuten minimipalkkalakia. Hiller Alberto Hernández Muñoz on sosiaalityöntekijä, koulutushallinnon asiantuntija, kasvatustieteen maisteri. Tammikuusta 2023 lähtien hän on toiminut National Union Schoolin pääjohtajana. Hiller sanoi hyvin lauseena, että kyse on ainoastaan "quality of life of workers" totta ja tämähän pätee joka puolella maailmaa.

Myös meidän kaksi omaa lähettilästämme Petri ja Elisa pitivät omat esityksensä heille ja kertoivat suomalaisesta ammattiyhdistyliikkeen saavutuksista mistä olemme tulleet sata vuotta sitten, missä olemme nyt ja mikä on pelkona tulevaisuudessa, jos nämä Orpo-Purran "uudistukset" tulevat voimaan.

Eräs kolumbialainen sanoikin, että olette kohta kolumbialaisessa ay-mallissa tuota pikaa ja jossain vaiheessa törmäämme keskenämme.

Lounaan jälkeen suunnistimme ensimmäiseen työpaikkavierailuun.

Matkustimme bussin kyydissä ja näimme samalla Medelliinin kaupunki elämää, näimme opiskelijoita, hienoja maisemia, katumaalauksia oli todella paljon ja näimme myös sen ultimaattisen köyhyyden.

 Eräässäkin risteyksessä oli perhe syömässä jotain nurmikolla, isä, äiti ja kaksi lasta. Isällä kädessään Coca-Cola pullo. Paikalle saapui pullojen kerääjä säkkinsä kanssa, löysi nurmikolta lasipullon ja pyysi tähän saada vähän juomista.

Myös oli monia erilaisia rakennelmia levyistä, patjoista ja pahvilaatikoista, joissa ainakin jossain vaiheessa oli joku asunut ja joissakin asui vieläkin.

Otimme matkalta mukaamme Kolumbialaisia ammattiyhdistysliikkeen väkeä ja jatkoimme matkaamme Jumbo nimiseen kauppaan.

Saavuttuamme perille, oli meitä odottamassa lisää väkeä. Eräs kertoi, että kiitos SASK:n, suomalaisen ja eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen he pystyivät perustamaan tämän Jumbon-kauppaketjun liiton.

Tapasimme kaupassa luottamusmiehen, työsuojeluvaltuutetun, liiton jäseniä ja esimiehiä myös.

Saavuimme takaisin hotellille kuuden maissa illalla väsyneinä, aikaero vaivaa ja pitkä päivä jälleen takana.

Kävimme syömässä ja suihkun kautta lepäämään. 10 kappaletta SASK-lähettiläitä, matkanohjaaja ja Patrizio olivat valmiina nukkumaan.

Mitä päivästä jäi itselleni mieleen, oli kolumbialaisten liittojen jäsenien, aktiivien ja johtajien silmissä loistava palo ja puheenvuoroissa toivo paremmasta ja laadukkaammasta elämästä, yksi asia kerrallaan.

Vieraita, joita tapasimme päivän aikana, oli mm. Hiller Hernandez, Luz Marina Diaz, Cleribed Palazios ja Rosa Maria Roa. Tapasimme muutaman kymmentä muutakin ihmistä ja meidät otettiin todella lämpimin sydämin vastaan.

Päivä oli lämmin, kostea ja silmiä avaava. Kolumbia maana on erittäin kaunis. Maa, jossa peikonlehti kasvaa villinä rikkaruohojen seassa. Medelliini on paikka, joka on rakennettu keskelle sademetsää, luonto kasvaa niin villinä monissa paikoin liikenteen ja ihmisten kanssa symbioosissa.