Päivä 10 /Day 10, 30.11.2023 Vuorella kävelyä ja kotiinpaluu.
Erittäin hyvää päivää lukijani. Viimeistä viedään, ainakin tällä hetkellä. Ei yhtään tiedä milloin seuraava matka koittaa ja saa palata blogin ääreen.
On kulunut muutama päivä viime julkaisustani tässä matkablogissani. Nyt kun kirjoitan tätä, on sunnuntai, istun kotona Pöytyällä, Suomessa, nojatuolissa ja kello on 12.48. Matka Kolumbiaan on ohitse ja arki on jälleen alkanut. Lento laskeutui vähän ennen puolta yötä ensimmäinen joulukuuta kotimaan kamaralle.
Reissu oli mahtava, ihmiset olivat mahtavia, niin kanssakulkijat kuin kaikki, joita tapasimme.
Kiitokset kuuluvat SASK:ille (Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskukselle), Teollisuusliitolle, Turun Puuseppäin ammattiosastolle, Turun lääketyöntekijäin yhdistykselle, kaikille kolumbialaisille, jotka jaoitte tarinanne meille ja kotiin vaimolle ja kissalle reissusta. Suurimmat kiitokset reissusta kuuluu kanssakulkijalähettiläille. Päivi, Mikael, Ruusu, Elisa, Jussi-Pekka , Petri , Sari , Susanna, Ulla, Laura ja Patrizio, kyllä teidän kanssanne matkustaa vaikka maailman ääreen, kirjaimellisesti. Aina parasta kuin saa uusia tuttavuuksia ja ystäviä matkalla.
Oli muuten aika muutos tulla Kolumbian lämmöstä Suomen pakkaseen, sinä aikana, kun oli ollut pois, täällä oli tullut jo talvi, lunta oli pihalla jo kasoittain. Opel raukkakin oli niin kylmännäköisenä pihalla lumikasan alla.
Kun saavuin kotiin, oli kello jo 4 aamuyöllä ja nukkumaan. Nukuin kello 13 asti.
Arki alkoi. Keittiön hellaan ja olkkarin takkaan valkea ja jauhelihakeitto tulemaan. Kyllä oli jauhelihakeitto hyvää, kaikkien niiden ravintolaruokien jälkeen.
Olin saanut myös jonkin pöpö matkalta loppureissun aikana lähti ääni ja oli poskionteloissa painetta. Oli meinaa aika mielenkiintoista pari nousua ja pari laskua poskionteloissa olevan paineen kanssa, en suosittele kokeilemaan. Keuhkojakin sai yskiä pihalle joka-aamu. Joku kolumbialainen pöpö odotteli Medellinissä, pohjoisen pojan saapumista ja päätti iskeä kimppuun ja Kolumbian lämpö varmasti antoi buustia pöpölle.
Lauantai-iltana pihasauna lämpiämään. Sieltä vilvoittelemaan Suomen raikkaaseen pakkassäähän. Saunan jälkeen muutamia kuumia rommitoteja hunajan kera ja pöpön karkoitusta elimistöstä. Tänä aamuna onkin olo jo ihmeen hyvä, eikä yskitytä enää yhtään niin paljoa. Vanha konsti onki parempi kuin pussillinen uusia.
Palataan kuitenkin vielä hetkeksi Kolumbian lämpöön.
Perjantaiaamulla oli lähtö Monserrate vuorelle. Monserrate on vuori Bogotassa ja se kohoaa 3 152 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Kun saavuimme perille vuoren juurella funikulaarilippupisteen ulkopuolella oli nainen, joka myi isoperseisiä muurahaisia. Näillä isoperseisillä oli kuulemma vaikutusta libidoon ja antaa seksuaalisuuteen buustia. Siis toimivat miehelle samoin, kuin Suomen lapista peräisin olevalla poronsarviuutteella. Kannattaa siis pitää mielessä, ettei nauti isoperseisiä ainakaan ennen lentoa.
Päivä oli todella lämmin, lämpimin päivä Bogotassa olemisen aikana. Jonotimme funikulaarin kyytiin. Funikulaari oli iso, sinne mahtui yhteensä 80 henkilöä. Se oli Funikulaari, joka jopa toimi.
Nousu oli todella jyrkkä, matka ei kuitenkaan kauan kestänyt, kun olimme jo perillä melkein huipulla. Vielä saimme jonkin verran kävellä ylöspäin kohti huippua ja Monserraten huipulla olevaa kirkkoa.
Heti kun Funikulaarista astui ulos, huomasi hapen olevan huomattavasti vähäisempää. Heti alkoi tuntua rinnassa ja hengästyi todella helposti, mutta aika nopeasti siihenkin tottui.
Näköala huipulta oli huumaava. Koko Bogotan kaupunki todellisessa laajuudessaan näkyi kokonaan. Bogota, todella iso metropoli. Menisi ikuisuus tutustua jokaiseen alueeseen kaupungissa.
Vietimme viimeisiä yhteisiä hetkiä huipulla, nautimme näköaloista ja juttelimme.
Itse koitin ottaa mahdollisimman paljon kuvia ja pääsin jopa itsekin kuvaan mukaan.
Tulkki kertoi myös tarinaa mistä kaunis huvila, jonka näimme oli ilmestynyt aikoinaan huipulle. Joku miljardööri kuulemma oli sen aikoinaan rakentanut ja se oli siirretty osa kerrallaan vuorelle.
Vuorelta laskeutumisen jälkeen kävimme lettupaikassa syömässä. Tämän jälkeen takaisin hotellille ja odottelemaan kellon kulkua, että pääsemme siirtymään kohti lentokenttää ja koti matkaa.
Lentokentällä olimme aikaisin, viimeisten tuliaisten osto
ja 10 tuntinen lento odottaa Pariisiin.
Kun kävelimme siltaa pitkin kohti lentokonetta, juuri ennen sisällepääsyä, oli odottamassa kaksi sotilasta pistooli esillä vyötäröllä. He ohjasivat meidät kahteen jonoon, naiset ja miehet. Muutaman naisen he ohjasivat erilliseen koppiin ja kaikille miehille tehtiin ruumiintarkastus, ettei ole tarttunut mukaan mitään ylimääräistä.
Lento meni todella nopeasti. otin heti koneeseen päästyäni 2 kappaletta 1,9 mg melatoniini taplettia ja nukuin putkeen 6 tuntia.
Pariisi kun häämötti lentokoneen ikkunasta, oli näky kaunis, olihan pariisikin iso kaupunki samalla tuli jotenkin turvallinen olo, olen saapunut Eurooppaan.
Muutaman tunnin odottelun jälkeen vielä siirtyminen koneeseen ja kohti Helsinkiä.
Ihanan tasainen, tylsä ja turvallinen Suomi.
Yksitoista matkasta uupuneita ja jotenkin haikeamielistä ystävää oli saapunut takaisin kotiin isolta seikkailulta maailman ääristä.
He kävivät katsomassa Kolumbian 10-päivässä, kaksi kaupunkia SASK:n lähettiläiden silmin.
Olo oli jotenkin samalla turvallinen, haikea, onnellinen ja sulateltavaa sai paljon.
Ikinä en unohda niitä ihmisiä ja muutamia heistä saa tavata onneksi jo uudelleen helmikuussa järjestettävässä SASK:n kansainvälisessä tapahtumassa, johon on tulossa myös Patrizio ja muutamia muita kolumbialaisia, joita tapasimme. Tapahtumaan olemme ilmoittautuneet myös me kaikki matkalaiset.
Teen vielä tänne blogiini pitemmän analyysin jossain vaiheessa, mutta nyt on aikani kiittää lukijoitani tästä reissusta, jonka teimme yhdessä. Kuvia tulen lisäämään myös kuvagalleriaan.
Tärkeintä on solidaarisuus nyt ja aina.
Me olemme kaikki maailman kansalaisia ja yhdessä olemme vahvoja.
Kaikkein tärkein on köyhyyden poistaminen maailmasta ja tasa-arvoisuuden edistäminen
Palaillaan, suuret kiitos teille ja saa jakaa kirjoituksiani eteenpäin.