Päivä 1/Day 1, tiistai 21.1.2023

Kello soi yhden aikaan yöllä. Oli tullut nukuttua ruhtinaalliset 1 tuntia. Edellisenä iltana oli ollut ammattiosastomme syyskokous ja ajatukset pyörivät päässä. Taisi kyllä matkajännityksellä olla asiaan vielä suurempi osa.

Poikani, joka oli lupautunut kyyditsemään lentokentälle, saapui pihaan kello 2.00 ja matka alkoi Suomalaisen maalaiskylän perukoilta, Pöytyän Kyröstä isoon maailmaan "rapakon" taakse Kolumbiaan.
Kolumbiaan, josta ei ole muuta käsitystä maana, kuin ainoastaan ne asiat, jotka on lukenut uutisista ja katsonut elokuvia ja dokumentteja.

Tämän matkan järjestelyjen ja vuoden odottelun hyviä puolia on ainakin ollut se, että kun suomalainen maalaispoika on päässyt tutustumaan isompaan maailmaan, joka on ennen elänyt omassa suomalaisessa kuplassaan.

Vaikka on jo ennenkin nämä asiat tiennyt, niin on ainakin ymmärrys lisääntynyt siitä, että maailman kaikissa kolkissa köyhyyden poistaminen, työntekijöiden edunvalvonta ja järjestäytyminen on meidän kaikkien etu.

Mutta kuitenkin kaikkien täytyy ymmärtää, että nämä kaikki asiat täytyy lähteä sen oman maan työläisten kautta ja sitä kautta, mikä sopii heille itselleen parhaiten ja muut, kuten SASK, järjestäytynyt ammattiyhdistysliike maailmalla ja muut vastaavat täytyy olla tukemassa heidän taisteluaan omien etujen puolustamiseksi ja heidän taisteluaan parempien olojen saavuttamiseksi, siten, että heillä on paikka pöydässä neuvotella omista työehdoistaan. Taas taisin lähteä vähän sivuraiteille. Helposti näin käy, kun lähtee itselle tärkeitä asioita miettimään.

Helsinki-Vantaa kello 4.15. olimme sopineet, että näemme toisemme terminaalin pääaulassa viiden jälkeen. Ajoissa siis olen jälleen. Päässä ajatuksia, että enhän minä edes tunne kunnolla ketään, mitä reissusta mahtaa tulla, kauhean pitkä matka edessä jne.

Kuitenkin kun olimme kaikki lähtöterminaalin pääaulassa paikalla, olo rupesi jo heti helpottamaan, kun katsoi kuinka hieno porukka meillä, on kasassa ja kaikki lähtemässä saman asian vuoksi kohti isoa "seikkailua".

Lento lähti, ensimmäinen etappi Amsterdam, tämän lennon kesto 2,5 tuntia. Amsterdamista vaihto isompaan koneeseen ja kohti Bogotaa. 2,5- tuntinen meni aika nopeasti, kun ajatuksissa oli vaikka mitä ja perhoset lentelivät mahassa. Saavuttuamme Amsterdamin isolle kentälle, pääsimme jaloittelemaan oikein kunnolla, kun lenkkeilimme reppujemme kanssa terminaalissa, kun etsimme seuraavaa porttia. Onneksi lento oli etuajassa, muuttaen ei olisi ollut kuin 50 minuuttia seuraavan lennon lähtöön.

Löysimme kuitenkin portin hyvin ja kerkesimme jopa vessassakin pikaisesti kaikki käymään, ettei heti koneessa tarvitse.

Seuraava kone oli todellakin huomattavasti isompi ja tasokkaampi ja hyvä niin, edessähän oli 10-tuntinen lento.

Lennolla tarjoiltiin ruokaa, kahvia, vettä ja jopa ruokajuomaksi, vaikka olutta ja kaikki sisältyi hintaan. Lennolla viihdykkeenä oli mahdollisuus katsoa tabletista elokuvia tai vaikka pelata haluatko miljonääriksi peliä englannin kielellä tosin.

Lento oli todellakin pitkä ja varsinkin kun oli jo niin aikaisin lähtenyt liikenteeseen. Kuitenkin selvisimme hengissä tästäkin ja lento laskeutui Bogotaan EL Doradon kentälle 11 SASK:n väsynyttä lähettiläsmatkalaista mukanaan. Vielä yksi lento ja sitten saisi muutamiksi päiviksi lennot riittää, lauantaina vasta seuraava.

Bogotan kentällä muutamien kommellusten ja ylimääräisen turvatarkastuksen jälkeen, nämä kommellukset menevät täysin väsymyksen piikkiin. Pääsimme kuitenkin kommellusten jälkeen portille, jonka kautta pääsemme päätekaupunkiin Medelliiniin.

Medelliiniin saavuttuamme matkaa oli kestänyt jo yhteensä siitä kun lähdin liikkeelle vuorokauden.

Medelliinissä olikin jo odottamassa Patricio, Patricio joka oli meille varannut mahdollisimman turvalliset hotellit ja myös kyyditykset ja suunnitellut meidän matkaohjelman vierailuineen.

Meitä olikin odottamassa iso kiiltavä bussi kromattuine vanteineen ja  tummennettujen laseineen.

Matka kentältä hotellille kesti 45 minuuttia. Matka olikin mielenkiintoinen, kaikki tuntuivat ajavan sieltä mistä mahtuu ja ketä kerkeää ensin. Mopot ja moottoripyörät pujottelivat autojen väleistä. Kaikki tuntuivat kiihdyttävän aina kuin oli vain mahdollista. Näin pohjoismaalaiselle ihmiselle, oli kyllä ihmettelemisen paikka. Polkupyöriä ei kylläkään näkynyt kuin muutamia.

Oli jo pimeää, kun matkasimme bussin kyydissä. Matkustimme vuoren juurella, kun oikealta puolen avautui näkymä alhaalla sijaitsevaan Medelliinin kaupunkiin. Näkymä oli uskomaton.

Näytti kun olisi laaksossa sijainnut valtava tähtiloisto, kun kaupungin valot loistivat pimeydessä ja tätä loistoa kesti monien kilometrien ajan. Tässä vaiheessa viimeistään tajusi, että on sitä yksi ihminen pieni ja varsinkin kun on niin pienestä maasta kuin Suomi.

Lopulta saavuimme hotellille. Hotelli oli todella tasokas ja palvelu loistava. Sen huokauksen jokaisen sielusta voi melkein kuulla kun 11 väsynyttä matkailijaa pääsi perille. Vielä ruokailu ja vihdoin suihkun kautta punkkaan. Yhteensä 27-tunnin valvomisen jälkeen.