Matkalla tuntemattomaan
Esitapaaminen Helsingissä 7.10. 2023 Palvelualojen ammattiliiton toimistolla. Tapaamisen tarkoituksena tutustua, ryhmäytyä ja käydä läpi matkan ohjelmaa.
Kello soi jo kuudelta aamulla, ensimmäisen hälytyksen sammutin ja odotin seuraavaa, mikä soittaisi puolen tunnin kuluttua. Ei millään olisi jaksanut nousta, jalat olivat krampailleet koko yön eilisillan venytysten takia.
Uuden pärähdyksen tultua ponkaisin pystyyn ja sammutin kännykän herätyksen pois tärisemästä.
Puin housut jalkaan, paidan päälle ja astelin kankeana rappusia pitkin alakertaan.
Ensin laitoin kahvit tulemaan Moccamasteriin ja sen jälkeen annoin maukuvalle, jaloissa pyörivällä kissalle ruokaa ja eikun aamutoimille kylppäriin.
Siinä aamulla "toimistossa" istuessa mietin, että kai sitä olisi hyvinkin vielä hetken nukkuakkin, junahan lähtee Salosta vasta yhdeksän maissa aamulla ja ajomatkaa Salon asemalle tulee vain 50 kilometriä.
Jogurttia lautaselle, kahvia mukiin ja olohuoneen sohvalle istumaan. Televisio päälle ja uutisotsikot eteen kännykästä.
Joku Porilais-Tamperelainen yritys yrittää siirtyä kuusi päiväiseen työviikkoon ja duunarit ei sitä ole nielemässä. Onpas ihme, etten sanoisi. Kai nyt ihmiselle yksi päivä riittää vapaata, kyllähän se puoliso ja lapsetkin ymmärtävät kun isi tai äiti tekee vähän töitä. Netflixin hinta nousee jälleen, onneksi tuli jo se laitettua pois sen kallistuttua aikaisemmin ja muututtua paljon huonommaksi.
Jogurtin syötyäni ja kahvin kumottuani kurkusta alas, vatsa jo ilmoitti, että uusi vierailu vessaan olisi suotavaa.
Auto käyntiin kohti Salon junaasemaa yhden tankkaus pysähdyksen taktiikalla.
Lähdin liikkeelle tarpeeksi ajoissa niin kuin tapoihini kuuluu. Tälläkin kertaa sain autossa istuskella melkein tunnin, ennen kuin juna tuli.
Siinä istuessani vanhassa Opelissa sateen ja tuulen keskellä yksi kurrekin juoksi paikalle.
Ei se Kurre, joka johdatti suomen ensimmäiseen maailmaan mestaruus voittoon vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäviisi, vaan ihan luonnon oma pörröhäntä. Siinä se pörröhäntä istuskeli Opelin vieressä asfaltilla ja koetteli pysyä pystyssä, häntäänsä hienosti apuna käyttäen tasapainon pitämiseksi. Välillä kurre vilkaisi minua. Siinä se istuskeli varmaan kymmenisen minuuttia, kunnes juoksi pois suoraan junaradan yli. Omituinen kohtaaminen kerrassaan.
Juna saapui vihdoin, vaikkakin kyllä ajallaan, noin kymmenisen ihmisen värjötellessä laiturilla.
Itse olin varannut paikan ekstra luokasta että saisi rauhallisen istumapaikan.
Sen verran huolimaton kuitenkin olin, että otin paikan missä oli pöytä ja vastapäätä istui noin nelissäkymmenissä oleva mies ja hän näpytteli konettaan koko puolitoista tuntisen junamatkan ajan Helsinkiin. Ainoastaan kahvinhaku reissujen ajaksi näppäimistö hiljeni, joita oli 2. Joko toimittaja tai kirjailija, niin arvelen?
Seuraavaksi leppävaara, tämän jälkeen on vielä 2 asemaa, Pasila ja Helsinki. Näin kuului naiskonduktoorin kertovan kaiuttimista sama nainen oli vasta hetki sitten junalippuja kysellyt Salosta tai Karjaalta tulleilta.
Junasta noustessani satoi vettä, ei runsaasti mutta kovan tuulen kanssa poskiin sattui vesipisaroiden osuessa niihin kuin terävien lasinsirpaleden. Nämä sirpaleet eivät aiota kuitenkaan verenvuotoa.
En edes tiedä miksi heitin navigaattorin päälle, olenhan lukemattomia kertoja kävellyt Helsingin rautatieasemalta Hakaniemeen. Ehkä tämän älykännykän riippuvuus tämän aiheuttaa. Kännykkään on niin helppo turvautua, eikä tarvitse ajatella niin paljon omilla aivoillaan.
Siltasaarenkatu 18 a, kahdeksas kerros. Pamin keskustoimisto. Osoitteeseen päästyäni oli pyöreän rakennuksen pääsisäänkäynnin tuntumassa kaksi nuorta miestä pysäyttämässä ihmisiä. Toinen heistä tuli minunkin luokseni. Ajattelin, että mitähän nuokin mahtavat haluta tai kaupata. Mies aloitti kysymällä, että mitä mieltä minä olen ulkomailla tapahtuvista lapsiavioliitoista ja tunnenko Plan-järjestöä ja mitä se tekee. Kuuntelin mitä heillä on asiaa ja kuvankin annoin ottaa, jonka he antoivat minulle.
Nuori mies kysyi myös, minne olin matkalla. Kerroin tapaamisesta ja mistä on kysymys. Kerroin samalla SASKista ja mitä hyvää SASK kampanjoillaan tekee maailmalla. Toinenkin mies tuli kauempaa kuuntelemaan. Kertoivat, etteivät olleet kuulleetkaan kyseisestä järjestöstä. kohtaaminen oli varmasti kummallekin osapuolelle antoisa, kättelin heitä ja sanoin, että jatkakaa hyvää työtä.
Tarjolla oli sämpylää jogurttia ja smoothietä. Paikalla meitä oli 8 henkilöä ja Kolumbia matkan vetäjä. 2 matkaa lähtijää oli estynyt. Yhteensä siis 11 meitä on lähdössä tutustumaan Kolumbiaan suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus kautta ja päiviä matkaan on enää neljäkymmentäviisi. Vastassa meitä on Patricio joka kävi Teamsin välityksellä meidät jo tänään tervetuloa toivottamassa eteläiseen Amerikkaan.